Keittiön hyllykkö ja nylkyttävä narttu!

Näistä kuvista kyllä huomaa että kameran asetuksilla on merkitystä. Oon aika surkea valokuvaaja. Kova halu olisi kuitenkin oppia valokuvaamaan. Ja järkkärikin ois kiva. Mut anyway, tässä meidän keittiön hylly. Tykkään kovasti tästä ristikkopäätyisestä hyllyköstä, jonka tilasin Ellokselta. Hintakaan ei ollut minusta paha 109 € muistaakseni kun ei tullut rahtikuluja. Siwalta kotiin raahaaminen jalkapelissä oli taas toinen juttu, kiitos Kokille...

Hyllyssä komeilee kirppislöytöjäni. Noita lasisia keittiötölkkejä olen jo tovin raahannut kotiin. Alkuinnostuksessa maksoin joistakin tölkeistä ylihintaa, mutta sittemmin olen ollut valveutuneempi. Ostan jos kohdalle sattuu edullinen tapaus, ja 3 litran tölkkejä alkaa olla jo riittävästi. Lattialla oleva Riihimäen 10 litran karhutölkki (maksoin 9 €) meni rikki Rempun ja Kokin toimesta... Ehkä uusi tulee vielä vastaan.

Muita löytöjäni kirppikseltä ovat vanha perunavakka (1,80 €!!), alumiinen kakkuvuoka joka söpöydellään viehätti minua. Olen huomannut että näitä on aika paljon nyt tarjolla. Kakkua en ole vielä tässä leiponut, menee kuulema paljon voita vuokaan jos ei halua että jää kiinni. Loput onkin sitten Kokin löytöjä. Joskus saan sen kirppikselle mukaan höynäytettyä ja joskus on jotain löytynytkin, kuten alimmalla hyllyllä oleva italialainen vaaka ja ylähyllyllä oleva vanha vilja-aine taulukko kera "näytteiden". Ihan toimivan monitoimikoneen Kokki osti edullisesti nettikirppikseltä kun opiskelijan ja kotiäidin tuloilla ei hirveästi monen sadan euron monitoimikoneita ostella. Lopun hyllystä täyttää kokkauspuolen kirjallinen materiaali, jota hyllyyn satunnaisesti aina lisää tupsahtelee.

Meillä ei ole parveketta, joten sittemmin auringon paahteessa lakaistuneet yrtit majailivat ikkunan syvennyksissä. Basilika ja persilja kasvatettiin itse siemenistä ja timjamin, salvian ja meiramin taimet ostin eräältä pieneltä puutarhalta 0,80 € hintaan kappale. Nopeasti kasvoivat tuuheiksi puskiksi. Kokilla kasvaa kaksi chilin taimea, ainakin toistaiseksi. Pitäis laittaa basilikaa vielä tulemaan menehtyneiden yrttien tilalle kun ne niin nopeasti kasvat ja maistuvat ihanalle.

Meidän perheen karvainen edustaja on Lotta-koira. Lotalla oli rankka lapsuus. Alkuperäinen omistaja oli joulun alla 2003 jättänyt ei-toivotut sekarotuiset pennut lenkkipolun varteen pakkaseen jätesäkissä. Onneksi lenkkeilijä oli löytänyt pennut ajoissa. Pennut pääsivät lemmikkihoitolaan odottamaan uusia koteja ja niinpä Kokki oli ottanut Lotan huostaansa kaverikseen, koska minä asuin silloin vielä kotona.

Lotasta kyllä tietyissä tilanteissa huomaa että se on elänyt ilman emoa ja että emo-koira ei ole opettanut sitä kaikille "koirien tavoille". Pentuna meidän neuvottiin "alistamaan" sitä laittamalla pentu hetkeksi selälleen lattialle pitäen etutassuista kiinni. Jos Lotta joutuisi pahaan rähäkkään toisen vahvemman koiran kanssa saattaisi se päästä hengestään, koska se ei osaa näistä opetuksista huolimatta alistua.

Ja toinen alistamisfetissi joka meidän NARTTUkoiralla on niin on kyllä lajissaan omituinen. Lotta nylkyttää tyynyjä. Se työntää etutassuilla tyynyn mahansa alle ja nylkyttää niin että liikkuu samalla taaksepäin kunes törmää johonkin tai nylkyttää rinkiä olkkarin lattialla. Se on niin koomisen näköistä. Ennen sillä oli tapana käydä kaivelemassa pedatusta sängystä meidän tyynyt, yleensä kokin. Ja siinä se sängyllä nylkytti niin että sänkykin oli sen näköinen että joku olis oikeesti siinä peuhannut. Sittemmin laitoin Lotalle oman "pano-tyynyn" jota se saa ihan rauhassa nylkyttää kun siltä tuntuu. Mut huvinsa  kullakin, sellaista se on kun on ollut traumaattinen lapsuus. Muuten Lotta on kyllä todella kiltti ja tottelevainen koira, joskin vielä ihan yli-innokas ikäänsä nähden. Monesti ihmiset lenkeillä toteaa että "tuo sinun koirasi on varmaan vielä nuori". Pian kahdeksan vuotias ei ehkä enää ole nuori, mutta Lotta on ainakin mieleltään eikä sitä ole ikinä tarvinnut edes eläinlääkärillä rokotusten lisäksi käyttää. Terve kuin pukki ja elää varmaan 20-vuotiaaksi ainakin. :)

 

Isomummin ja isoukin kesämökillä

Kävin lasten kanssa mökkeilemässä omien isovanhempieni kesämökillä kauniin järven rannalla. Lapsena olimme usein mummin ja ukin mukana mökillä. Päivät meni¨vät vedessä läträtessä ja kalastellen. Pilkeillä ongittiin veneestä tai mato-ongella rannassa, myös katiskoiden katsominen oli jännittävää puuhaa. Mummi ja ukki opettivat meidät myös puhkaisemaan ja suomuttamaan omat kalat. Sitten kalat yleensä savustettiin grillikatoksessa savustuspöntössä ja syötiin. 

En edes muista milloin viimeksi olen ollut edellisen kerran mökillä yötä. Pienten lasten takia on mökkeily jäänyt vähemmälle tai sitten on tullut oltua omien vanhempieni kesämökillä, joka on taas erilainen paikka ja sinne ei voi lapsia ottaa mukaan koska ei ole varsinaista uimarantaa ja mökki on lammen rannassa aikamoisessa rinteessä. Onneksi nyt tuli sitten lähdettyä. Mökin ympäristössä oli paljon kypsiä mustikoita, joita sitten ihan urakalla suihin kerättiin. Lapset tykkäsivät leikkiä rantahietikolla ja jalkojakin uitettiin rantavedessä. Päivä ei ollut aurinkoinen mutta vesi oli lämmintä. Otinkin illalla yksin saunassa kovat löylyt ja kävin uimassa.

 Isomummi ja isoukki (eli minun isovanhemmat ja lasten isoisovanhemmat) ovat oikeita kalamiehiä- ja naisia. Kesät ja talvet käyvät kalassa. Kesällä marjastus vie aikaa kalastukselta, mutta se ei taida haitata. Rakkaat isovanhempani ovat 81- ja 80-vuotiaiksi todella hyvässä kunnossa. Kumpa itsekin olisin 8-kymppisenä hengissä ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

 Tälläisiä ihania aarteita löytyy kesämökistä. Vanha käsienpesu kommuutti on niin söpö ja vanha.

Tämä kaappi ja kommuutti ovat tulleet aikoinaan mummille ja ukille talo- ja tilakauppojen mukana silloin kun ostivat minun kotipaikkani noin 50 vuotta sitten. Tämä kaappi oli ollut keittiössä astioiden säilytystä varten ja väriltään oli ollut myrkyn vihreä. Ukki oli sitten maalannut kaapin nykyiseen väritykseensä heloineen päivineen, mutta nätti on silti.

Tälläinen lamppu roikkuu ruokapöydän yllä. Henki minusta ihanasti merellistä tunnelmaa ja sopii niin hyvin mökille. En tiedä onko aikoinaan ollut öljylamppu joka on tuunattu nykyiseksi lampuksi, kun en tullut kysyneeksi. Myös omalla tavallaan kaunis ja tunnelmaa henkivä valaisin.

Käytiinhän me kalassakin lasten vastustuksesta huolimatta. Kun kerta kaikille oli pelastusliivit niin päätin että kyllähän me kalaan lähdetään kun kerta täällä ollaan. Remppua ei ajatus huvittanut ja arvelin että keritään 10 minuuttia olla veneessä kun alkaa rankutus takaisin rantaan ja Jemppu ei sit yhtään digannu pelastusliiveistä. No vesille päästiin ja pian pikkuneiti nukahtikin jo syliini. Minä sitten pilkin neiti sylissä ja nostinpa veneeseen kymmenkunta ahventa ja suurin osa syömäkelpoisia vielä. Isomummi otti aina kalan pois ja laittoi uuden madon. Remppu pilkki yhdessä isomummin kanssa ja isoja särkiä puuttuikin Rempun pilkkiin. Lokit vahtivat veneen ympärillä ja lisähuvia saatiinkin kun pienet kalat heiteltiin lokeille. Rannassa isomummi paistoi isoimmat ahvenet pannulla ja olipas hyvää itse kalastettua ahventa!

Isoukki opetti Rempun kertomaan myös kalavalheita. Kun oltiin takaisin mummolassa kertoi Remppu mummolle saaneensa metrin pituisen särjen ja myöhemmin ruokapöydässä kertoi ukille saaneensa kilometrin pituisen särjen. :D

Huutokaupat!

Taannoin kesäkuun alussa minun rakas, entinen kyläkouluni sulki ovensa koululaisilta. 1930 rakennettu kivinen kyläkoulu lakkautettiin oppilaiden vähyyden vuoksi. Minusta on surullista että nämä perinteiset ihanat kyläkoulut alkavat olla nykyaikana harvinaisia. Olenkin onnellinen että itse olen saanut käydä pientä koulua, mutta surullinen koska omat lapseni eivät sitä saa koskaan kokea. Isänikin kävi muuten tätä samaa koulua aikanaan. Kun minä olin peruskoulussa meidän luokalla oli viisi tyttöä ja kolme poikaa, kuudennella luokalla meitä oli viisi tyttöä ja yksi poika. Koska oppilaita oli niin vähän olivat luokat yhdistetty niin että 1- ja 2-luokat samassa ja 3 ja 4 sekä 5 ja 6 samassa. Ja siitäkin huolimatta luokalliset olivat max. 20 oppilasta. Minun 12 vuotta nuorempi pikkusiskoni kerkisi vielä käydä saman peruskoulun kuin minä ja keskimmäinen siskoni. No se oli sellaista aikaa se. Ja ehkä on niinkin että aika kultaa muistot.

Mutta siis asiaan. Koulun irtaimisto myytiin huutokaupalla. Vartavasten matkustin lasten kanssa mummolaan 160 km päästäkseni huutokauppaan. Lähdettiin sitten mummon, siskoni ja lasten kanssa porukassa ja siitähän ei tullut yhtään mitään. Remppu juoksenteli ympäriinsä, ulos ja sisälle ja pikkuneidin päiväuniaika alkoi lähestyä. Myös kuuma päivä rassasi kaikkia. Mummo sitten päätti lasten kanssa lähteä takaisin mummolaan ja minä sain siskoni kanssa jäädä rauhassa seuraamaan tilannetta.

Huusin itselleni entisen opettajani massiivipuisen kirjoituspöydän 16 eurolla! Noin halpa hinta oli suorastaan häpeä mutta ei se tietty minua haitannut. Kaksi muuta samanlaista pöytää lähti 60 € ja 90 €, tosin eri värisinä. Mutta saahan tuosta helposti sen värisen kuin itse haluaa. Sitten me huusimme vanhoja opetuskoulutauluja noin 20 kpl yhteensä 25 €. Niitä koulutauluja oli ihan hirveesti niin meklari päätti myydä niitä isoina nippuina. Niinpä en sitten kehdannut huutaa hirmusummia nipusta jossa oli yksi tai kaksi mieleistä taulua. Mummolle huusin ison kattilan 14 € ja siskoni huusi itselleen koulun noin 40 cm paksun urheilupatjan(?). No siinä taisi olla meidän huudot. Seuraavana päiväni mentiin tavaroita hakemaan ja jos jotain vielä löytyi niin pystyi ostamaan. Ostettiin sitten vielä kolme naulakkoa ja kaksi tuoli. Kaksi huonompikuntoista tuolia saatiin ilmaiseksi. Ja nämä yhteensä 25 €. Tarjolla oli kyllä vaikka mitä ihanaa ja jos olisin ollut todella varoissani olisin hamstrannut vaikka mitä. Tarjolla oli myös vanha vaaka, iso helmitaulu, isoja kaappeja, lokerikko hylly, diakaappi, pöytiä, tuoleja, pitkiä penkkejä, ksylofoni ja isoja karttoja. Noin kymmenkunta isoa karttaa lähti kahdella eurolla!!! Ihan tajutonta...

 Tässä tämä Salon koulukalusteen kirjoituspöytä ja moitteettomassa kunnossa. Ajattelin kyllä maalata tämän valkoisella tai vanhan ajan harmaalla niin kuin yksi huutokaupatuista pöydistä olikin. Oli minusta kaunis harmaana. Tämä väritys ei minuun pahemmin iske, vaikka mummon ja isomummin mielestä en saisi kajota tähän pensselillä... Sijaitsee tällä hetkellä mummolassa ja odottaa vuoroaan päästääkseen tuunattavaksi. Ja edelleen vain 16 euroa!!!

 Meidän Jemppu ihastelee hevosaiheista koulutaulua. Olisi ollut omiaan isoukilleni joka on lapsesta asti ollut hevosten parissa, mutta meni taas niin isoissa nipuissa huutoon että en ryhtynyt edes huutamaan.

 Viidellä eurolla taisi lähteä yhdeksän tällaista pientä helmitaulua.

 Kaunokaiset tuolini! Kaksi vasemman puoleista saatiin siis ilmaiseksi ja tätä ekaa pitää vähän korjata. Toiseksi viimeinen on jo meillä täällä kotona käytössä. Ihanan pieni, mintun värinen ja sopivasti kulunut! Joku näistä on varmaan sen kirjoituspöydä pariksi vielä pantava...

 Tämä naulakko löytyi koulun vintiltä varastosta. Vasara piti etsiä että saatiin se irti ja kaapattua mukaamme. Mieshän oli heti innoissaan tästä naulakosta. Yleensä hän EI ole innoissaan mistään kirppislöydöistäni... Mutta tämäkin löysi jo paikan kodistamme. Ehkä esittelenkin sen myöhemmin...

 No entäs tämä kahden koukun rapistunut naulakko. Oli minusta niin yksinäisen ja surkean näköinen että pakkohan minun oli se ottaa. Odottaa vielä mummolassa painepesuripesua ja pientä ehostusta ja ehkäpä sitten tuon sen tuohon meidän eteistä koristamaan.

Siinäpä osa olikin. Oli siis ihan kannattava reissu tulla hyvästelemään vanha koulu ja sainpa itselleni ihan konkreettisia muistojakin mukaan! :)

Sateinen Juhannus

Vietimme juhannusta koko perheen voimin Kokin perintö tiluksilla Kallaveden rannalla kera mummon. Me saunottiin, syötiin ja kalastettiin, nukuttiin huonosti (ainakin minä ja Kokki), hätisteltiin itikoita ja pidettiin sadetta. Sää olisi tietysti voinut olla parempikin, mutta oli meillä silti mukavata. 

Kokki teki ihania "mökkiruokia". Esimerkiksi aattona syötiin rantaterassilla naudan entrecotea, grilliranskalaisia, mallaskastiketta, paprikaa ja maustevoita. Kaikki tuli grillistä ja ruoka oli taivaallista, varsinkin mallaskastike olii niiin hyvää! Vesi herahtaa kielelle kun muistelen...Sitten oli makkara-kasvisnyytti kiukaalla tehtynä, liha-kana-kasvis-vartaita ja lettuja. Kokin äiti tarjosi myös maittavat kalaruuat; savumuikkuja, lohiviettelystä, graavilohta, mätiä ja kaviaaria.

Naapuritontilla oli aattona kokkokin, mutta lapsilta se jäi näkemättä kun olivat jo nukkumassa. Ja tulihan se talviturkkikin heitettyä jo torstai-iltana. Joo, ei ollut kovin lämmintä... Käytiin myös Kokin ja Rempun kanssa uistelemassa ja minähän nappasin hirmuisen pedon! Remppukin on aikamoinen kalamies, mummon kanssa onkivat mato-ongella kaksi muikkua (ihan oikeesti ne oli muikkuja vaikka kukaan ei hevillä uskokaan) ja pikku-ahvenen. Mummo paistoi muikut ja hyvää oli!

Kokki veti kalan fileeksi ja laittoi meille hauki-cevicheä.

Siinä koivukuja ja sauna.

Jippii oma blogi!

Olen jo pitkään miettinyt oman blogin perustamista ja tässä se nyt on. Eniten tässä on arveluttanut se, että saanko aikani riittämään myös blogin ylläpitoon. Vaikka olenkin tällä hetkellä lasten kanssa kotona niin tunnit tuntuvat silti loppuvan kesken. No kohtahan se nähdään...

Voisin vähän kertoa taustoistani. Perheeseeni kuuluu kaksi lasta, aviomies ja koira. Joulukuussa 2010 myimme omakotitalomme Pohjois-Karjalasta ja muutimme Savon sydämeen kerrostalokolmioon vuokralle. Meidän koko elämämme muuttui kerralla ja jokainen on vähän joutunut sopeutumaan. Mies lopetti yrityksensä ja aloitti opiskelut. Siinä muuten muuton perimmäinen syy. Uusin perheenjäsen oli melkein puolivuotias, minä äitiyslomalla ja poika lopetti perhepäivähoidossa käynnin ja jäi minun ja vauvan kanssa kotiin. Meidän karvakuonollakin meni aikansa tottua kerrostalon ääniin. Ja kyllähän se on outoa muuttaa rauhalliselta omakotitaloalueelta, josta ennen oli matkaa keskustaan 8 kilometriä, suoraan keskustan sykkeeseen. Ja minä en ole ikinä ennen asunut edes kerrostalossa.

Mutta hyvin me ollaan selvitty. Kaupunki on kuitenkin jo ennestään tuttu kun Kokki on täältä kotoisin. Vain minun vuokseni hairahti muutamaksi vuodeksi karjalaisten pariin ja nyt ollaan vuorostaan täällä. Kova kaipuu sillä on kyllä tänne Savoon takaisin ollut. Nyt myös lasten toinen mummo asuu ihan lähellä ja Kokin isoveli vaimokkeensa kanssa. Auto tässä keskustassa on tarvinnut todella vähän. Ainoastaan mummolareissulla kauempaan mummolaan on autoa tarvittu, tai jos on halunnut käydä keskustan ulkopuolella marketeissa ja rautakaupoissa. Ajateltiin jo kokonaan luopua autosta, mutta ei sitten vielä uskallettu.

Meidän asunto on vanhan kivisen kerrostalon toisessa kerroksessa. Onneksi, hissi on ihan helkutin pieni. Meillä on siis kolme huonetta, keittiö, kylpyhuone+sauna+wc ja erillinen wc, tai pikkupömpeli niin kuin poika sanoo. Yhteensä 79 neliötä. Asunto oli sen verran hyvässä kunnossa että ilmaista muuttoeturemonttia ei ruvettu tekemään. Kaikki huoneet on maalattu valkoiseksi, paitsi olohuoneen yksi seinä on maalattu  uskoakseni Tikkurilan värikartan sävyllä pellava, kuin myös pikkupömpelivessa. Keittiön kaapistot ja tasot ovat myös valkoiset. Paitsi kaapin ovia kiertää puun (koivun?) väriset "koristelistat". Kylpyhuoneessa on valkeat kaakelit ja tehosteena keltainen boordi ja siihen "ihanasti" sointuva keltainen muovimattolattia. Tyypillinen harmaankirjava muovimatto verhoaa kaikkien muiden huoneiden lattian.

Ainoastaan meidän makuuhuoneen seinässä oli ollut jotain ruuveilla kiinni mutta muuten ei mitään muita turhia ripustusjälkiäkään ollut. Eli eikun vaan taulujen ripustukseen! Pojan huone on hassun muotoinen sillä väliseinä kapenee takaseinää kohti ja sama jutttu tapahtuu käänteisesti olohuoneen puolella. Huonekorkeus on noin 2,7-2,8 metriä, joka teki meihin vaikutuksen ensimmäisellä vierailulla asunnossa. Ikkunat on syvennyksessä ja eteen ja mukavasti tilaa kasveille ja koriste-esineille. Säilytystilaa löytyy ihan sopivasti. Tulipas aikamoinen sepustus, mutta siinä vähän taustatietoja. Selitän sit lisää kun huoneita alan mahdollisesti esitellä. Tänään olen yrittänyt siivota että saisin jotain kuvia räpsittyä mutta aika tuskaista hommaa kun lelut leviää hetkessä joka puolelle...

No mutta olkoon tämä nyt ensimmäinen postaukseni. Lupaan tehdä parempia tulevaisuudessa ihan kuvien kera! :)