Taannoin kesäkuun alussa minun rakas, entinen kyläkouluni sulki ovensa koululaisilta. 1930 rakennettu kivinen kyläkoulu lakkautettiin oppilaiden vähyyden vuoksi. Minusta on surullista että nämä perinteiset ihanat kyläkoulut alkavat olla nykyaikana harvinaisia. Olenkin onnellinen että itse olen saanut käydä pientä koulua, mutta surullinen koska omat lapseni eivät sitä saa koskaan kokea. Isänikin kävi muuten tätä samaa koulua aikanaan. Kun minä olin peruskoulussa meidän luokalla oli viisi tyttöä ja kolme poikaa, kuudennella luokalla meitä oli viisi tyttöä ja yksi poika. Koska oppilaita oli niin vähän olivat luokat yhdistetty niin että 1- ja 2-luokat samassa ja 3 ja 4 sekä 5 ja 6 samassa. Ja siitäkin huolimatta luokalliset olivat max. 20 oppilasta. Minun 12 vuotta nuorempi pikkusiskoni kerkisi vielä käydä saman peruskoulun kuin minä ja keskimmäinen siskoni. No se oli sellaista aikaa se. Ja ehkä on niinkin että aika kultaa muistot.
Mutta siis asiaan. Koulun irtaimisto myytiin huutokaupalla. Vartavasten matkustin lasten kanssa mummolaan 160 km päästäkseni huutokauppaan. Lähdettiin sitten mummon, siskoni ja lasten kanssa porukassa ja siitähän ei tullut yhtään mitään. Remppu juoksenteli ympäriinsä, ulos ja sisälle ja pikkuneidin päiväuniaika alkoi lähestyä. Myös kuuma päivä rassasi kaikkia. Mummo sitten päätti lasten kanssa lähteä takaisin mummolaan ja minä sain siskoni kanssa jäädä rauhassa seuraamaan tilannetta.
Huusin itselleni entisen opettajani massiivipuisen kirjoituspöydän 16 eurolla! Noin halpa hinta oli suorastaan häpeä mutta ei se tietty minua haitannut. Kaksi muuta samanlaista pöytää lähti 60 € ja 90 €, tosin eri värisinä. Mutta saahan tuosta helposti sen värisen kuin itse haluaa. Sitten me huusimme vanhoja opetuskoulutauluja noin 20 kpl yhteensä 25 €. Niitä koulutauluja oli ihan hirveesti niin meklari päätti myydä niitä isoina nippuina. Niinpä en sitten kehdannut huutaa hirmusummia nipusta jossa oli yksi tai kaksi mieleistä taulua. Mummolle huusin ison kattilan 14 € ja siskoni huusi itselleen koulun noin 40 cm paksun urheilupatjan(?). No siinä taisi olla meidän huudot. Seuraavana päiväni mentiin tavaroita hakemaan ja jos jotain vielä löytyi niin pystyi ostamaan. Ostettiin sitten vielä kolme naulakkoa ja kaksi tuoli. Kaksi huonompikuntoista tuolia saatiin ilmaiseksi. Ja nämä yhteensä 25 €. Tarjolla oli kyllä vaikka mitä ihanaa ja jos olisin ollut todella varoissani olisin hamstrannut vaikka mitä. Tarjolla oli myös vanha vaaka, iso helmitaulu, isoja kaappeja, lokerikko hylly, diakaappi, pöytiä, tuoleja, pitkiä penkkejä, ksylofoni ja isoja karttoja. Noin kymmenkunta isoa karttaa lähti kahdella eurolla!!! Ihan tajutonta...
Tässä tämä Salon koulukalusteen kirjoituspöytä ja moitteettomassa kunnossa. Ajattelin kyllä maalata tämän valkoisella tai vanhan ajan harmaalla niin kuin yksi huutokaupatuista pöydistä olikin. Oli minusta kaunis harmaana. Tämä väritys ei minuun pahemmin iske, vaikka mummon ja isomummin mielestä en saisi kajota tähän pensselillä... Sijaitsee tällä hetkellä mummolassa ja odottaa vuoroaan päästääkseen tuunattavaksi. Ja edelleen vain 16 euroa!!!
Meidän Jemppu ihastelee hevosaiheista koulutaulua. Olisi ollut omiaan isoukilleni joka on lapsesta asti ollut hevosten parissa, mutta meni taas niin isoissa nipuissa huutoon että en ryhtynyt edes huutamaan.
Viidellä eurolla taisi lähteä yhdeksän tällaista pientä helmitaulua.
Kaunokaiset tuolini! Kaksi vasemman puoleista saatiin siis ilmaiseksi ja tätä ekaa pitää vähän korjata. Toiseksi viimeinen on jo meillä täällä kotona käytössä. Ihanan pieni, mintun värinen ja sopivasti kulunut! Joku näistä on varmaan sen kirjoituspöydä pariksi vielä pantava...
Tämä naulakko löytyi koulun vintiltä varastosta. Vasara piti etsiä että saatiin se irti ja kaapattua mukaamme. Mieshän oli heti innoissaan tästä naulakosta. Yleensä hän EI ole innoissaan mistään kirppislöydöistäni... Mutta tämäkin löysi jo paikan kodistamme. Ehkä esittelenkin sen myöhemmin...
No entäs tämä kahden koukun rapistunut naulakko. Oli minusta niin yksinäisen ja surkean näköinen että pakkohan minun oli se ottaa. Odottaa vielä mummolassa painepesuripesua ja pientä ehostusta ja ehkäpä sitten tuon sen tuohon meidän eteistä koristamaan.
Siinäpä osa olikin. Oli siis ihan kannattava reissu tulla hyvästelemään vanha koulu ja sainpa itselleni ihan konkreettisia muistojakin mukaan! :)
Voi että, onpa kivoja löytöjä! Etenkin tuo pöytä! Ollapa oikein iso koti, huutokauppa ja sitten vielä paljon maniskaa <3
VastaaPoista