Ahdistaa. Just kun sain sen saliohjelman niin tulin kipeeksi. Siinä yksi syy tähän hiljaiseloon, kun ei tapahdu mitään! Käyn töissä ja olla möllötän ja samalla toivon että parantuisin ja pääsisin lenkille. Eilen käytiin kyllä shoppailemassa lasten kanssa. Ja sit oon yrittäny pestä toppavaatteita varastointia varten. Mut siis pääsääntöisesti oon yrittäny ottaa niin iisisti kuin vain voin. En oo käyny salilla tai lenkillä viikkoon. Kokki korjasi mun pyöränkin mut en uskalla ajaa edes töihin kun pelkään että tämä tauti tästä pitkittyy. Mutta olo alkaa sentään kohentua. Selvisin yhdeksän tunnin työpäivästä jopa ilman särkylääkkeitä. Yskittääkin jo vähemmän. Ehkäpä maanantaina voin marssia salille. Toivossa on hyvä elää...
Sori vaan tämä tylsä postaus. Kello on jo melkein puolen yön. Ehkä huomenna saisin jotain parempaa aikaiseksi kera kuvien...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti